Suomen syysmarjakausi: mitä kypsyy mustikan jälkeen ja milloin

Elokuun puoliväliin mennessä mustikkapaikat alkavat harventua. Jäljelle jääneet marjat ovat pehmeämpiä, lehdet alkavat värjäytyä, ja sammalen ylle kolme viikkoa sitten kumartuneet ihmiset ovat palanneet kotiin pakastimensa äärelle. Jos huippu meni ohi, kirjoitimme mustikkakaudesta täällä, ja varjoisilta rinteiltä löytyy vielä marjoja pariksi viikoksi.

Mutta metsä ei ole vielä tyhjentynyt. Nyt värit vaihtuvat. Sininen väistyy, ja tilalle tulevat punainen ja oranssi — puolukka kuivalla kankaalla, tyrni rannikolla, marja-aronia pensasaidoissa ja karpalo soilla. Syksy on pidempi ja anteeksiantavaisempi kausi kuin mustikkakausi koskaan oli.

Kalenteri suurin piirtein

Tältä kausi näyttää Etelä-Suomessa normaalina vuotena. Puolukka alkaa punertua elokuun lopussa ja on parhaimmillaan koko syyskuun ajan; marjoja on pensaissa vielä lokakuullakin. Tyrni kypsyy syyskuussa — puutarhalajikkeet usein jo elokuun lopusta — ja roikkuu pensaissa talven tuloon saakka.

Marja-aronia on valmista syyskuussa, kun hedelmä on muuttunut täysin mustaksi. Karpalo alkaa syyskuun jälkipuoliskolla, jatkuu lokakuun läpi ja tekee sitten jotain, mitä muut eivät tee: se talvehtii lumen alla ja voidaan poimia uudelleen keväällä.

Kaikki tämä on tyypillistä, ei ehdotonta. Kylmä tai sateinen kesä siirtää kaikkia päivämääriä taaksepäin, joskus jopa kahdella viikolla, ja puolukka voi olla vielä kalpea etelässäkin syyskuun puoliväliin asti. Kuuma ja kuiva kesä vetää kaiken aikaisemmaksi ja voi jättää marjat pieniksi. Lappi on kaksi tai kolme viikkoa etelää jäljessä, joten syyskuinen ajankohta Helsingin lähellä on lokakuinen ajankohta Rovaniemen lähellä.

Luotettavin lähde ovat kasvit itse: kävele ulos, käännä muutama marja ympäri ja katso, onko väri kauttaaltaan tasainen.

Poiminta-aika on mustikan kuutta viikkoa laajempi. Puolukka, karpalo ja tyrni peittävät yhdessä syyskuun, lokakuun ja usein osan marraskuutakin, ja karpalo tarjoaa kevään myötä toisen kierroksen. Jos olet myöhässä yhdeltä, olet yleensä ajoissa seuraavalle.

Puolukka

Vaccinium vitis-idaea on Suomen syksyn peruspilari. Se kasvaa samoissa mänty- ja kuusimetsissä kuin mustikka, usein vain muutaman metrin päässä siitä, mutta kuivemmalla maalla. Etsi aurinkoista kangasta vanhojen mäntyjen alta, metsän reunoilta ja vanhoilta hakkuuaukeilta, joille valo pääsee. Jos maa tuntuu jalan alla kuivalta ja sammal on ohutta, katso alas.

Marjat ovat kypsiä, kun ne ovat punaisia joka puolelta. Puolukka, jonka hartiassa on valkea tai vaaleanpunainen kohta, ei ole vielä valmis. Pensaaseen jätettynä hedelmä syvenee väriään syyskuun kuluessa, ja kevyt halla vie osan kirpeyden terästä. Osa poimijoista odottaa tarkoituksella ensimmäistä kylmää yötä, mutta hallan pehmittämät marjat ovat vaikeampia puhdistaa eivätkä säily yhtä pitkään, joten poimi ennen halloja, jos haluat niiden kestävän.

Poimi käsin tai samalla kammalla, jota käytät mustikalle, ja harjaa varovasti. Puolukka on matalakasvuinen ikivihreä kasvi, joka kasvaa hyvin hitaasti, ja samat pensaat ovat siellä ensi vuonnakin, jos jätät ne ehjiksi. Meillä on pidempi artikkeli siitä, mitä puolukka oikeastaan on, jos haluat taustatietoa.

Kotona marjat säilyvät viikkoja viileässä kellarissa tai jääkaapissa. Puolukat sisältävät luontaisesti bentsoehappoa, säilöntäainetta, minkä vuoksi niitä säilytettiin ennen vesitynnyreissä talven yli.

Tyrni

Hippophaë rhamnoides on Suomessa rannikkolaji. Villit pensaat kasvavat Pohjanlahden ja lounaisrannikon tuntumassa, saaristossa ja Ahvenanmaalla, pääosin hiekka- tai kivikkorannoilla. Sitä istutetaan myös laajalti puutarhoihin, ja suuri osa poimitusta tyrnistä on peräisin istutetuista pensaista.

Marjat muuttuvat oranssiksi elokuun lopulta alkaen ja pysyvät oksilla kauan lehtien pudottua, toisinaan pitkälle talven sydämeen. Maku on kirpeä ja sitruksinen, ja taustalla on öljyinen laatu, joka yllättää monet ne, jotka odottavat jonkinlaista appelsiinin kaltaista kokemusta.

Nyt rehellinen osuus: tyrni on vaikea poimia. Oksat ovat piikkisiä, marjat istuvat tiukasti puuta vasten ja puhkeavat heti, kun ne puristaa. Lopputuloksena on mehuinen käsi ja puolinen marja oksalla.

Monet odottavat kunnon hallaa, jolloin hedelmä irtoaa helpommin. Toiset leikkaavat oksan omasta puutarhanpensaastaan, pakastuvat sen ja ravistelevat pakastuneet marjat irti. Se on nopeaa ja siistiä, mutta hyväksyttävää vain omilta kasveilta.

Jokamiehenoikeus sallii marjojen poimimisen villitä tyrnipensailta. Se ei salli oksien leikkaamista. Leikkaaminen vahingoittaa kasvia, eikä se ole toisen maalla sallittua. Joillakin rannikkojen luonnonsuojelualueilla on omia rajoituksiaan, joten tarkista ne ennen lähtöä.

Marja-aronia

Marja-aronia on neljikön poikkeus. Aronia melanocarpa ja viljelty risteytys Aronia mitschurinii — se, jota kasvatetaan useimmissa suomalaisissa pensasaidoissa ja tiloilla — eivät ole metsämarjoja. Ne ovat puutarha- ja maatilatiheikköjä, istutettuja aidoiksi ja riveiksi kasvatettuja. Jos näet marja-aronian Suomessa, se on lähes varmasti jonkun pihassa tai maatilalla.

Hedelmä on kypsää elokuun lopusta syyskuuhun, kun se on muuttunut täysin mustanvioletiksi ja painuu hieman sormen alla. Raakana se on kuivaa ja voimakkaan supistava, mikä karkoittaa monet ensi tutustumisella. Halla pehmentää tätä selvästi, ja se käyttäytyy paljon paremmin kypsennettynä tai mehuun puristettuna kuin suoraan pensaasta syötynä. Kirjoitimme marja-aroniasta laajemmin täällä.

Jokamiehenoikeus ei kata puutarha- tai tilakasveja. Jonkun pensasaidassa kasvavat marjat kuuluvat hänelle. Jos haluat niitä, kysy lupa tai etsi tila, joka sallii poimimisen.

Karpalo

Vaccinium oxycoccos kasvaa avoimilla soilla ja kosteassa rahkasammaleessa, ohuilla ryömivällä varrella, jotka kulkevat sammalen pintaa pitkin. Marjat ovat herneen kokoisia ja usein puoliksi upoksissa sammaleessa, joten ne löytää enemmän sormin kuin silmin. Pue saappaat jalkaan — maapohja, jossa karpalo kasvaa, on maapohja, johon jää seisomaan. Kyseessä on pieni pohjoismainen karpalo, ei suuri yhdysvaltalainen viljelylajike, ja olemme kirjoittaneet niiden erosta.

Ensimmäinen poimintakerta on syyskuun jälkipuoliskolta lokakuuhun, ja halla makeuttaa marjoja kuten puolukankin. Sitten lumi tulee ja marjat jäävät paikalleen sen alle koko talveksi.

Lumen sulamisen jälkeen keväällä — yleensä huhtikuussa tai toukokuussa vuodesta ja sijainnista riippuen — talvehtimat marjat voidaan poimia uudelleen. Monet pitävät tätä kevätkarpaloa parempana: se on pehmeämpää, tummempaa ja vähemmän kirpeää kuin syyshedelmä.

Osa rehevimmistä soista sijaitsee luonnonsuojelualueiden sisällä. Pitkospuualueilla voi olla kiellettyä poistua polulta tai poimia marjoja lainkaan, ja nämä säännöt syrjäyttävät jokamiehenoikeuden. Katso kyltit pysäköintialueelta ennen kuin alat etsiä marjoja.

Kotiin tuotujen marjojen säilytys

Puolukka on helpoin tapaus. Se säilyy viikkoja viileässä ja pakastuu yhtä siististi kuin mustikka. Karpalokin pakastuu hyvin, ja kummatkin tulevat pussista irrallisina marjoina eivätkä yhtenä kokkareena.

Pakastustapa on sama kuin mustikalla. Älä pese ensin. Levitä marjat irrallaan tarjottimelle, kunnes ne ovat kiinteitä, pane sitten pussiin, purista ilma ulos ja kirjoita päiväys päälle.

Tyrni on taas hankala tapaus. Se ei säily tuoreena pitkään irrotettuna oksalta, joten se menee pakastimeen kokonaisena tai mehupuristimen läpi saman päivänä. Marja-aronia yleensä keitetään, mehutetaan tai pakastetaan sen sijaan, että se säilytettäisiin tuoreena.

Kaksi rehellistä rajoitusta, jotka ovat samat joka vuosi. Pakastetut marjat sulavat pehmeiksi, joten ne kuuluvat puuroon, leivonnaisiin ja kastikkeisiin eivätkä jälkiruoan päälle. Ja syyssato päätyy hyllyille, jotka täytit jo mustikalla — siksi niin monessa suomalaisessa taloudessa on päädytty hankkimaan toinen pakastin.

Kauden jälkeen

Veden poistaminen on toinen tapa säilyttää sato, ja se on vanha tapa — lämmin uuni ja kärsivällisyys, kauan ennen kuin kenelläkään oli pakastin. Meidän marjamme ilmakuivataan matalassa lämpötilassa ja jauhetaan jauheeksi. Puolukka, tyrni ja karpalo ovat peräisin luonnosta poimitusta suomalaisesta marjasta, ja marja-aronia viljellyiltä pensailta. Yksi ainesosa kussakin. Ei lisäaineita.

Se ei korvaa syyskuista aamua kankaalla. Mutta se tarkoittaa, että marjat, jotka eivät mahtuneet pakastimeen, ovat vielä olemassa maaliskuussa.

Metsässä värit vaihtuvat juuri nyt. Lähde katsomaan.

Kaupastamme: Täydellinen valikoimapaketti →