Mustikkakausi on täällä: kuinka poimia ja kuinka säilyttää saalis

Jos astut suomalaiseen metsään elokuun alkupuolella, sinun ei oikeastaan tarvitse etsiä mustikoita. Katsot alas, ja ne ovat siinä — matalia, tiheitä kasvustoja mäntyjen runkojen välissä, sammalta vasten pölyisen sinertäviä.

Tämä on se lyhyt ikkuna, johon koko vuosi tähtää. Kesästä ja leveysasteesta riippuen mustikkakausi kestää noin heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun, ja parhaat kaksi tai kolme viikkoa osuvat yleensä elokuulle. Se on käynnissä juuri nyt.

Sinulla on oikeus poimia niitä

Tämä yllättää vierailijat enemmän kuin pitäisi. Jokamiehenoikeuden nojalla voit kävellä lähes mihin tahansa suomalaiseen metsään ja poimia luonnonmarjoja omaan käyttöösi riippumatta siitä, kuka omistaa maan. Et tarvitse lupaa. Sinun ei tarvitse ilmoittaa asiasta kenellekään.

Rajoitukset ovat järkeviä. Pysy poissa pihoilta ja puutarhoista, älä vahingoita kasveja tai maastoa, älä aja jonkun pellolle päästäksesi perille, ja jätä viljellyt pellot rauhaan. Luonnonsuojelualueilla voi olla omia sääntöjä, jotka kannattaa tarkistaa. Muuten metsän pohja on aito yhteinen käyttöoikeus.

On hieno ja melko harvinainen asia, että tämä on kirjattu lakiin — ja juuri siksi marjanpoiminta on täällä tavallinen kotitalousaktiviteetti eikä vain maata omistavien harrastus.

Varmista, että kyseessä todella on mustikka

Puhumme marjasta nimeltä Vaccinium myrtillus — mustikka eli mustikka. Se ei ole sama kasvi kuin muovisessa rasiassa myytävä viljelty mustikka, ja eron huomaa helposti, kun tietää testin.

Repäise marja kahtia. Mustikka on syvän purppuranpunainen läpi ja läpi — liha, mehu, kaikki. Viljellyn mustikan sisus on vaaleankellertävä tai vihertävänvalkoinen, ja väri on vain kuoressa. Siinä se. Koko testi, ja siksi mustikka värjää sormesi noin yhdeksässäkymmenessä sekunnissa poiminnan aloittamisesta — viljelty mustikka ei.

Mustikka kasvaa matalana — nilkan korkeudella, pienioksaisilla pensailla — eikä vyötärön korkuisilla pensailla. Jos joudut kurkottamaan ylös, kyseessä ei ole mustikka. Olemme kirjoittaneet näiden kahden eroista tarkemmin, jos haluat lukea aiheesta lisää.

Mistä etsiä

Sammalikkoinen, hieman kostea kuusi- ja mäntymetsä on mustikan klassinen kasvuympäristö. Vanhempi metsä on usein parempi kuin nuori istutusalue. Varjoisat rinteet pitävät hedelmän myöhempään syksyyn kuin avoin, auringon paahtama maa — mikä on hyödyllistä, jos olet saapunut viikko tai pari myöhässä.

Käytännön vinkki: kun löydät yhden hyvän laikan, lopeta kulkeminen. Monet tuhlaavat paljon aikaa harhailemalla parempaa paikkaa etsiessään. Mustikka kasvaa kasvustoina, ja tuottoisa laikka pitää sinut puuhassa paljon odotettua kauemmin.

Käsin vai poimurilla

Perinteinen marjapoimuri — metallisin tai muovinen piikkinen kauha — on paljon nopeampi, ja useimmissa suomalaisissa kotitalouksissa on sellainen. Se kerää mukaan myös lehtiä, oksia ja kypsynymättömiä marjoja, joten poiminta-aika vaihtuu lajitteluajaksi keittiönpöydän ääressä.

Käsin poiminen on hitaampaa mutta siistimpää, ja se on lempeämpää kasveille. Jos käytät poimuria, kampaa varovasti varsien suuntaisesti äläkä vedä sitä kasvuston läpi väkisin. Pensaat, joista poimit, ovat monivuotisia ja hitaasti kasvavia — jotkut niistä ovat vanhempia kuin niistä poimivat ihmiset — ja kova käsittely vie ensi vuoden sadon.

Pakastin täyteen, kunnolla

Tässä kohtaa moni hyvä poimintasaalis pilautuu.

Älä pese marjoja ensin. Pintakosteus on se, joka muuttaa pussin täynnä marjoja yhdeksi kiinteäksi jääpakaksi. Pakasta kuivina ja huuhtele vasta, kun otat ne pois.

Pakasta marjat irtonaisina ennen pussittamista. Levitä marjat yhdeksi kerrokseksi tarjottimelle, laita tarjotin pakastimeen muutamaksi tunniksi kunnes marjat ovat kiinteitä, ja kaada sitten pusseihin tai rasioihin. Ne pysyvät erillään, ja helmikuussa voit kaataa kourallisen sen sijaan, että hakkaisit lohkoja irti jäälohkareesta.

Poista ilma. Ilma aiheuttaa pakastepoltteen — ne kuivat, harmahtavat läikät ja tasainen, pahvinen maku. Paina pussit litteiksi, purista ilma ulos ja sulje kunnolla. Litteät pussit myös pinouvat, mikä merkitsee enemmän kuin luulisi kolmannen poimintareissun jälkeen.

Merkitse pussit. Joka vuosi joku löytää merkitsemättömän pussin jotakin tummaa ja violettia tuntemattomalta kesältä. Kirjoita päivämäärä pussiin.

Näin käsiteltynä pakastetut mustikat säilyvät hyvin noin vuoden. Ne kestävät pidempäänkin, mutta maku hiljalleen latistuu.

Rehellinen rajoitus

Pakastetut mustikat sulavat pehmeiksi. Tähän ei ole tekniikkaa, joka estäisi sen — pakastaminen rikkoo soluseinät, ja sulanut marja on lähempänä hilloketta kuin tuoretta marjaa. Se sopii täysin hyvin puuroon, smoothieihin, leivontaan, kastikkeisiin ja mustikkapiirakkaan. Se ei sovi, jos halusit sirotella marjoja jälkiruuan päälle niin, että ne näyttäisivät samalta kuin metsässä.

Toinen rajoitus on arkisempi: pakastinatila. Hyvänä metsävuonna saalis täyttää tavallisen kotitalouden pakastimen helposti, usein jo elokuun alkuun mennessä, ja sitten joudut säännöstelemään hyllypaikkoja kaiken muun kanssa.

Ja sitten kausi päättyy

Tämä on se asia, jonka on helppo unohtaa, kun seisoo täydessä mustikkalaikussa elokuussa. Poimintaikkuna on noin kuusi viikkoa. Loppuvuosi on neljäkymmentäkuusi.

Pakastaminen on oikea ratkaisu niin paljon kuin voit varastoida. Sen lisäksi kuivaus on perinteinen reitti — ja kylmäkuivaus on sen moderni versio, ja sillä menetelmällä mustikkajauheemme valmistetaan. Marjat poimitaan luonnonvaraisina samoista metsistä, pakastetaan ja sitten vesi poistetaan tyhjiössä matalassa lämpötilassa, jolloin jäljelle jäävät marjan kuiva-aineet ja väri mustikkajauhona. Ei täyteaineita, ei lisättyä mitään. Se sopii samaan puuroon ja samaan leivontaan, eikä se tarvitse tilaa pakastimesta.

Se ei korvaa elokuista iltapäivää metsässä. Mikään ei korvaa. Mutta se tarkoittaa, että marjat, joille sinulla ei ole tilaa, eivät ole tarinan loppu.

Metsä on nyt täynnä. Käy katsomassa.

Kaupastamme: Pakastekuivattu mustikkajauhe →