Aronia: Marja, josta kukaan ei puhu (ja miksi se on muuttumassa)

Useimmat aroniaa tuntevat tietävät siitä kaksi asiaa: se on tumma ja sellaisenaan suuhun pistettynä aika kova pala.

Molemmat pitävät paikkansa. Mutta sanottavaa on paljon enemmänkin.

Aronia melanocarpa — mustaaronia, kuten sitä englannissa joskus kutsutaan — on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista, mutta sitä on viljelty ja kerätty luonnonvaraisena Itä-Euroopassa ja Skandinaviassa jo vuosikymmeniä. Erityisesti Suomessa ja Puolassa sitä kasvaa merkittäviä määriä, usein metsänreunoilla ja hoidetuissa marjatarhoissa. Marjat kypsyvät loppukesällä, muuttuvat täysin kypsinä lähes mustiksi ja roikkuvat tiheissä tertuissa, jotka on vaikea jättää huomaamatta, kun tietää mitä etsiä.

Väri

Ensimmäinen asia, jonka useimmat huomaavat aroniassa, on sen väri. Tuoreet aroniamajat tahraavat sormet, leikkuulaudat, hampaat ja vaaleansävyiset vaatteet syvän sinimustalla pigmentillä, jonka poistaminen vaatii vaivaa. Jauhe on samanlainen — täyteläinen, lähes musteenmustavioletti, joka sävyttää kaiken mihin se koskettaa.

Tämä pigmentti on peräisin antosyaaneista — samasta yhdisteryhmästä, joka vastaa punakaalia, mustaherukoita ja seljanmarjoja niiden värin.

Maku — rehellinen versio

Aronia yllättää monen makunsa puolesta.

Tuore aronia ei ole erityisen miellyttävää syötävää sellaisenaan. Se on voimakkaan hapero eli adstringoiva — se kuivattaa suun tavalla, joka tuntuu lähes fyysiseltä. Tämä johtuu tanniineista, samoista yhdisteistä kuin vahvassa punaviinissä tai liian kauan hautuneessa kylmähaudustetussa mustassa teessä. Tuoreessa aroniamarjassa, syötynä ilman mitään pehmentävää, ne ovat ylivoimaisia. Useimmat kokeilevat yhden, irvistävät ja laskevat kulhon pöydälle.

Kuivattuna ja jauhettuna kokemus muuttuu. Adstringoivuus pehmenee — ei kokonaan, mutta riittävästi, jotta muut makuvivahteet pääsevät esiin. Mukana on hapokkuutta, hivenen maanläheistä syvyyttä ja heikosti makeaa alatoonea, jota tuoreessa marjassa ei juuri ole. Se sopii hyvin smoothieihin, jogurttiin ja leivontaan, jossa ympäröivät ainesosat tasaavat tanniinin iskua ja väri pääsee esiin näyttävästi.

Pieninä määrinä — puoli teelusikallista puurokulmassa — saat väriä ja monimutkaisuutta ilman täyttä adstringoivaa vaikutusta. Suuremmissa määrinä se ilmoittaa läsnäolostaan. Kumpikaan ei ole väärin. Se riippuu vain siitä, mitä olet tekemässä.

Alkuperä

Myymämme aronia kasvaa suomalaisilla tiloilla. Se ilmakuivataan matalassa lämpötilassa ja jauhetaan sitten hienoksi jauheeksi.

Yksi ainesosa. Ei lisäaineita. Ei makeutusaineita tasoittamaan tanniineja tai tekemään tuotteesta miellyttävämpää niille, joille raaka marja on liian haastava. Saat marjan sellaisena kuin se on — tiivistettynä ja muuttumattomana.

Miksi se kannattaa tuntea

Aronialla on maine lisäravinnehyllyn tuotteena — jonain, jonka ostat, koska joku kertoi sen olevan terveellistä, ei siksi että haluaisit oikeasti kokata sillä. Tuo maine on ainakin osittain epäreilu.

Oikein käytettynä se on aidosti kiinnostava keittiöainesosa. Sen väri on jotain, mitä ei löydy mistään muusta jauheesta. Maku on monitahoinen tavalla, joka täydentää suklaata, tummia kivihedelmiä ja happamia kastikkeita kilpailematta niiden kanssa. Ja koska tuoretta marjaa ei juuri koskaan myydä Länsi-Euroopan ruokakaupoissa, jauhe on usein ainoa realistinen tapa käyttää sitä ruoanlaitossa.

Aronia ei ole helpoin marja keittiössä — ja se on tavallaan koko juttu. Kiinnostavimmat raaka-aineet ovat harvoin helppoja.